1 August 2017

Cosplaykriiseilyä

Oikein kuulen, miten siellä ruutujen toisella puolella veikataan jo että siellä se Ilona taas kirjoittaa cosplayn ulkonäköpaineiden aiheuttamasta ahdistuksesta ja siitä seuraavasta kriisistä! Tai ehkä se on lopultakin huomannut olevansa liian vanha pukuilemaan koulutyttöjä! Vaan hahaa, enpä kirjoita (enkä ole huomannut)! Enkä kirjoita myöskään niitä kahta coniraporttia loppuun, jotka kumpikin tuijottavat minua syyttävästi tuolla luonnoksissa! Hahaa!

Sen sijaan yritän pukea sanoiksi sitä omituisen ikävän kalvavaa fiilistä, joka minuun on viime kuukausina iskenyt. Ylistin alkuvuodesta ihanaa deadlinetonta elämää, kun sain tehdä pukuja ihan vaan omaksi ilokseni ja omaan aikaani ilman mitään sitoutumisia mihinkään coniin. Olen jäljittänyt nykyisen kriiseilyni alkulähteen tuohon fiilikseen. Se oli aluksi tosi hyvä fiilis. Oli kiva tehdä pukuja. Ja siis edelleen on kiva tehdä pukuja. Paras harrastus on edelleen paras ja nautin siitä suunnattomasti joka hetki.

Paitsi silloin, kun minulle iskee materiaähky. Ja nyt se on vähän iskenyt. Siis se tilanne, että kaapeissa on vanhoja pukuja kymmenittäin ja tiedän, että niistä kaikista ei edes ole kunnon kuvia, ainoastaan joku peiliselfie. Että mikä oikeastaan on se pukuilun perimmäinen tarkoitus ja onko oikeasti mieltä tehdä kauheaa määrää uusia pukuja koko ajan, kun vanhojakaan ei ole ehtinyt kuvauttamaan ja conissakin pitämään vain ihan hetken. Tai osaa ei edes pitämään conissa, jos jatkaa tätä minun keväistä "no teenpä vaan omaksi ilokseni kotona" -linjaa. 

Monesti kun olen yrittänyt määritellä cosplayta jollekin ulkopuoliselle, on sen "tekee tai ostaa asuja" lisäksi tullut mainittua perään, että pitää niitä asuja jossain tapahtumassa. Ja sitten yleensä muistan myös mainita että niin, ei se muuten ole mitenkään pakollista, voi cosplayta harrastaa ihan vaikka kotona omaksi ilokseen. Mutta tässä tänä vuonna, kun coneja on ollut vähän vähemmän (no tätä kirjoittaessa aloin kyllä miettiä, että eipä Desuconin ja Aconin lisäksi kesiini muutenkaan yleensä taida kuulua sen usempia tapahtumia, mikä lienee perspektiiviharha iskenyt, tai sitten muistelen Hullua Reissu Vuotta Kaksikooviistoista edelleen) olen huomannut itsessäni miten vajavaiseksi pukuilukokemus jää, jos asua ei pääse pitämään missään tapahtumassa päällään. 

Tai sitten jos siitä ei saa edes kunnon kuvia. Ehkä minulla on kuvauskriisi oikeastaan päällä, kun yritän konmarittaa vanhoja pukujani ja huomaan miten harvasta on oikeasti sellaisia kuvia, joita nyt olisi kiva katsella. Yhtään liioittelematta pystyn luettelemaan melkein 50 pukua, joista tahtoisin saada lisää (tai ylipäätänsä) kunnollisia valokuvia, ja jotka edelleen ovat tuolla kaapissa tai laatikoissa melkolailla kunnossa. 

Eli siis. Olen kriiseilyäni tutkailtuani huomannut, että tarvitsen conikokemuksen puku päällä ja kunnollisia valokuvia, että cosplaykokemus on kunnollinen. No nyt voisi hyvinkin kysyä miksi en vaan tee vähemmän pukua, ihan rauhassa ja kunnolla, niin että olisin jokaiseen niistä tyytyväinen ja pitäisi yhtä ja samaa pukua useammin päälläni?

No kun se tekeminen on juuri se paras osa! Se semmoinen käsittämätön flow-tila, johon pääsee kun tekee pukuja, mielellään siis vielä useampaa yhtä aikaa, semmoinen sopiva kaaos kaikkilla ja pieni kiire. Se on minulle se cosplayn paras osa ja paras hetki, jota kaipaan vaikka kuinka olisi coni- ja kuvaushommat kondiksessa. Eli jos joskus eläköidyn itse tapahtumissa juoksemisesta, niin alan varmaan vaan vaatettamaan Helkkyä ja Jäbää, koska tarve luoda uutta ja nähdä itse tekemiään asioita, on ihan valtaisa.

Mutta samalla on vähän huono omatunto kaikesta materiasta mitä tähänkin harrastukseen menee. Maapallo ei pelastu jos kaikki tuhlaisivat materiaaleja yhtä kevytkenkäisesti kuin minä pistän kankaita ja muoveja pukuihin. Ja aika usein huomaan edelleen tekaisevani pukuja. Siis vähän silleen sinne päin, kun kyseessä ei ole kisapuku, ei se ole niin justiinsa. Ei tarvitse tehdä tarkasti vaan voi vähän tekaista siihen suuntaan. Ja välillä sekin harmittaa. Ei niinkään siksi, että minua kiinnostaisi mitä mieltä muut ovat puvuistani tai niiden laadusta, vaan jotenkin se turhuus, että miksi tekaista puku, johon en itse ole ihan täysin tyytyväinen, ottaa siitä yksi peiliselfie ja sitten pistää se varastoon muka odottamaan sitä aikaa kun sitä ehtii kuvata kunnolla? 

Että ihan samperin savolainen kriisi. Suattaapi olla että ahdistaa kun teen niin paljon pukuja, mutta suattaapi olla että se on just ihan parasta ja voe tokkiinsa kun pittää olla monta pukua yhtä aikaa kesken! Ja ehkä kriisi nyt yleisestikin oli vähän klikkiansaotsikointia, enemmänkin tämä on jotain eksistentiaalista pohdiskelua suhteestani cosplayhin ja sen lukuisiin lieveilmiöihin. 

Ja oikeastaanhan olen ratkaissut tämän kriisin jo. Ensinnäkin aion nyt ihan oikeasti käydä läpi vanhat pukuni. Jokaisen pukuni joka vielä on tallella. Niitä on siis yhteensä tullut tehtyä 147 mutta ei ne kaikki sentään enää ole tallella. Annan itselleni luvan säilyttää a) vain puvut, joista on kaikki osat tallella tai b) yhden muistoesineen jokaisesta puvusta. Huomasin nimittäin siivousprojektin alussa, että suurimmasta osasta puvuistani on jäljellä jotain 70%. Kengät puuttuu tai peruukki on jo leikattu seuraavaa pukua varten ja silloin voi perustellusti kysyä, että onko sitä muutakaan pukua järkeä pitää tallessa. Olen kuitenkin sen verran materialisti, että tykkään säilyttää jokaisesta puvusta jotakin. 

Sitten aion hyödyntää KonMarin tekniikka cosplayasuihinkin ja oikeasti miettiä jokaisen puvun kohdalla, että tuleeko sen säilyttämisestä hyvä mieli. Konmaritusta tuntemattomille tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta yksinkertaistettuna se on juuri tuota, pidetään esinettä kädessä ja fiilistellään että tuleeko sen säilyttämisestä hyvä mieli. Eli ei edes niinkään mietitä tarvitaanko sitä tai onko siitä hyötyä, vaan mennään ihan tunteet edellä. Ja tällä periaattella aion siis käydä läpi ne puvut, jotka on esim pientä korjausta vaille kunnossa tai ihan kokonaisia. 

Tähän asti homman pitäisi olla aika helppoa, se vaatii vaan aikaa ja tilaa levitellä ihan sikana vaatteita. Mutta sitten tullaan minun valokuvauskriiseilyyn. Tahtoisin otattaa puvuista kuvia, erityisesti niistä puvuista, joista olisin valmis luopumaan. Omat valokuvauskontaktini Kuopiossa ovat pyöreä nolla, joten tämä vaihe vaatii vähän miettimistä. Ehkä vaan treenaan tosi hyväksi kaukosäätimen ja jalustan käyttäjäksi tai jatkan Helkyn cosplaykuvaajakoulutusta. 

Kuvaajakontaktien vähyyden lisäksi olen myös ihan superhuono pyytämään ketään kuvaamaan itseäni. Muistaakseni twitterissä joku kuvaaja laittoikin kyselyn, että onko kivempaa jos kuvaaja pyytää saako kuvata vai että itse kysyy kuvaajaa kuvaamaan. Kuulun itse siihen porukkaan, joka ei vaan saa pyydettyä ketään kuvaamaan itseään, ellei ole joku ihan tuttu ja koko homma hoidu jotenkin tosi vaivattomasti sille kuvaajalle. Jotenkin sitä aina tulee se fiilis että en minä tai puku nyt näytä niin hienolta ja hyvältä että kenenkään toisen aikaa kannattaisi haaskata sen kuvaamiseen. Ja sitten harmittaa kun niitä kuvia ei yllättäen jälkikäteen ole! Tämän suhteen aion törmistäytyä Traconissa ja oikeasti huolehtia siitä että pyydän jonkun tietämäni kivan kuvaajan kuvaamaan, vaikka kuinka tuntuisi epäkuvaukselliseltä ja tyhmältä oma olo. Animeconissa muuten muistin tehdä tämän kahden puvun osalta, hyvä minä!

Ja niin ne puvut, jotka eivät läpäise säilytyskriteerejä, niistä hankkiudun oikeasti eroon. Ihmettelen suuresti, jos oikeasti myyn niistä kovinkaan montaa missään julkisesti, koska suurin osa näyttää omaan silmään niin huonosti tehdyiltä. Käyttövaatteet laitan eteenpäin kierrätykseen ja Helkky saa valikoida haluaako säästää jotain, lopuista taidan ottaa käyttökelpoiset kankaat, nepparit ja sen semmoiset talteen.Yritän myös päästä eroon tarpeestani säilyttää esim KAIKKI kengät, kun kuvittelen ettei kirppareilta muka löydy minun kanoottikinttuuni sopivia sitten kun niitä tarvittaisiin. Löytyy kyllä.

Lisäksi aion arkistoida puvut siististi. Huilailee taisi tehdä vastaavaa tässä kesällä, eli että puvut on siististi pussitettu ja nimi vielä päällä. Ai juku, voisinpa hypätä aikakoneella katsomaan että miten kivalta lopputulos näyttää! 

Kaiken tämän järjestelytyön lisäksi luulen löytäneeni tekemisen suhteen tarvitsemani tasapainon. Minulla pitää olla yksi nillitysprojekti, jossa oikeasti vaadin itseltäni niin hyvää jälkeä kuin mihin tiedän pystyväni, ja sen tasapainona saa olla sitten niitä tekeleitä. Koska ne tekeleetkin on tärkeitä ja uuden tekeminen on minulle niin oleellista. Nyt vaan ehkä tiedostan paremmin tämän materiaähkyn ja toivottavasti saan vähän vältettyä sitä, niin että tekeleetkin päätyisivät sitten kunnon kuviin ja coniin, eikä vaan arkistoon. 

Että tämmöisillä mietteillä aloitellaan elokuuta! Sieltähän se Tracon jo puksuttelee ihan kulman takana ja pukuja saisi tehdä nyt jo ihan tosissaan. Jotenkin näistä pimenevistä elokuun illoista tulee minulle aina hirmuisen nostalgisia ja cosplaysävytteisiä muistoja, kun niin montaa kivaa pukua on tullut tehtyä juuri tälleen kesän lopulla. Eipä muuta kuin uusia muistoja tekemään!

Ilona

ps. juu juu Desuconin ja Aconin päivitykset tulee kyllä vielä joskus, kun kirjoitusinspiraatio iskee. Kyllä se jossain kohti iskee, vähintään kun pitää pitää taukoa pukujen siivoamisesta. 

pps. käykö muille niin, että ette kuollaksennekaan muista että mitä olette tehneet jollekin peruukille? Minä tiedän omistaneeni vaaleansinisen peruukin jota en ole ikinä käyttänyt ja nyt oo yhtään varma että oonko antanut sen jollekulle vai värjännyt ihan muun väriseksi. Voisin tosiaan järjestellä nuo peruukitkin taas tässä samalla...

6 April 2017

My[Cosplay]Day 4.4.17

Minulta silloin tällöin kysytään ehdinkö tai miten ehdin tekemään cosplayhommia vauva-arjen keskellä ja koska olen koukuttunut katsomaan sivusilmällä youtuben MyDay -videoita (oikeasti niin tylsä konsepti, kuvataan vaan esim ihan tavallista päivää, mutta kumman koukuttavaa se on silti kurkata muiden ihmisten arkeen) niin nappailin kuvia yhden tiistaipäivän lomassa. Eli tältä näytti yksi ei-niin-onnistunut cosplaypäivä.
 
6:40 herätyskello soi. Jäbä kiskoo vähän hiuksista ja varmistaa, että herätys oikeasti toimii. Aamupalaa, Helkky koulukuntoon.

07:45 Jäbän aamupalalistalla marjoja ja sotkua.
Kahdeksan aikaan talo hiljenee ja luetaan Jäbän kanssa aamun sanomalehti. Antaumuksella kuten aina. Eli Jäbä haluaa syödä sen. 

09:15 Zzzzz
Jäbä nukkuu joka päivä kahdet tai kolmet päiväunet ja yleensä ensimmäiset ajoittuvat noin klo 9-10. Niin tänäänkin. 9:15 alkaa kuulua unituhinaa ja minulla alkaa cosplayaika! Koska aikaa on aina rajallisesti, pyrin hyödyntämään sen olemalla mahdollisimman tehokas eli höyryämällä miljoonaa pukua ja miljoonaa puvun osaa ihan fiiliksen mukaan kuin mikäkin tuulispää. Kuten edellisessä päivityksessä kerroin, on minulla tällä hetkellä menossa ihana cosplayholismiaika, eli teen kaikkia mahdollisia pukuja juuri sen verran kun tekee mieli, ilman mitään isompia deadlineja. Eli tässä luultavasti käy niin, että minulla on tusinan verran pukuja kesken... Tai siis noh niin tilanne taitaa jo tällä hetkellä olla.

Edelleen refekuvia kaapinovessa, osa näköjään vaan piilossa. Ja heti kun jostain puuttuu tulostettu kuva, on tekeminen paljon vaikeampaa.
Koska paljon ikävämpää on aina etsiä kännykkä ja katsella sieltä kuvaa. Tässä siis jälleen yksi menneiden vuosien hahmo joka haluaa tulla tehdyksi! Zessica Aquarion Evolista. Zessicalla on myös toinen puku, joka ei ihan just nyt houkuttele... :D
Cosplayhuoneen lattia luonnollisessa elinympäristössään. Saatan käväistä ompelemassa tai maalaamassa sen viisi minuuttia ja sitten pitää jo tehdä muuta, joten siivoaminen aika usein ei ole listalla ykkösenä. Pitäisi pitää taas kunnon siivouspäivä!


Hetkonen hetkonen, mitkäs nuo sarviasiat on ja mikä on tämä puku joka ei olekaan vuodelta 2012?? Lucoa Miss Kobayashi's Dragon Maidista kutkutteli koska niin kivoja värejä ja pieniä juttuja. [ja isoja juttuja, tirsk] Halusin tehdä nuo sarvet finnfoamista koska sillä saa kivaa tekstuuria ja mukavan kevyet, vaikka ovatkin kyllä sitten aika herkät ottamaan osumaa.
Onko muilla sama tilanne, että spraymaaleja on epämääräinen kasa epämääräisissä paikoissa eikä suurimmasta osasta ole ihan varma että paljonko sitä maalia on...
Vuolin sarvet edellisenä iltana ja gessosin yhden kerroksen. Sitten tänään päätin kokeilla mustaa kumimaalia, jolla saa kivan pinnan ja maalipohjan. Tuo pesuastia on saanut kokea kovia erilaisissa värjäyspuuhissa kun ei aina ole ollut pahvilaatikkoa saatavilla. Maalasin kyllä ulkona, koska yyh tuo haisee pahalta.
Toinen siivousta vaativa juttu olisi taas nämä peruukit. En halunnut ostaa Lucoalle mitään uutta peruukkia vaan kokeilla josko jostain vanhasta saisi värjättyä sopivaa.

Ja löytyihän sieltä oikein hyvä potentiaalinen ehdokas!

Zessican shortsit olikin lähes valmiit, takasaumaa piti vaan kavennella ja ommella pari viimeistelyjuttua.
Ja shortsien vyötä piti vielä fiksailla.
No niin, entäs sitten se peruukin värjääminen... Värilaatikosta löytyikin kaikkia tarvittavia musteita. Mutta sinoli oli kokonaan loppu :(


Klo 10:05 Wäwäwäää! 

Jäbä ilmoittaa että nyt on akut ladattu ja aika keskittyä ryömimisharjoituksiin! Liikkumisen ihmeet alkoivat kiinnostaa suunnilleen viikko sitten ja nyt kovasti ryömitään kaikkien lelujen perässä ja kurkitaan cosplayhuoneeseen jos ovi on unohtunut auki. 

Äitiiiiii, oon heränny jo!

Aamuinen kuppi kahvia on ainoa kahvi mitä tällä hetkellä juon, mutta päivällä pitää keitellä välillä teetä.
 Klo 11: 10 Ruokaaa!

Höyrytetyt kasvikset best! Ja parsakaalin heittäminen minun päähäni!
Kantoliinat ja -reppu on satunnaisesti käytössä, Jäbä tykkää päästä liikkumaan minun mukana, joten tässä mallailtiin Zessican paitaa yhdessä.
Pääsiäinen on muuten kohta tulossa! Kerrankin on ruohohommat ajoissa hoidossa!

Vaille 12 oli aika päivän ulkoilulle. 

Tiistai oli viimeinen ennakkoäänestyspäivä ja halusin päästä näkemään tarjoaisiko Citymarket cosplaymateriaalia Lucoaa varten. Koska hei, pinkit tennarit ja valkoinen lippis, kuinka vaikeita sellaiset muka olisi löytää?

. Muistakaahan äänestää sunnuntaina jos ette ole vielä tätä velvoitetta hoitaneet!

Hei jes, tennareita tarjouksessa! ...mut ei pinkkejä. No ei sitten. Mut lippis on varmasti helppo löytää!
...tai sitten ei. Ja sinoliakaan en jaksanut etsiä, kun muistelin että sitä joko ei kuulu Citymarketin valikoimaan tai sen etsiminen on kuin Graalin maljan etsiskelyä.

Hei mut jes, Rogue One on tullut dvd:lle, pääsen lopultakin katsomaan sen kun en käyny leffateatterissa! ...paitsi että tää oli ihan huijausta, tuolla oli myynnissä vaan legoja ja leffa tulee vasta ensi viikolla. Samperin huijarit.
Täysin tuloksettoman kauppareissun jälkeen (No onneksi sain äänestettyä ja ostettua vaippoja, ei ollu ihan turha reissu sentään) käppäilin takaisin kotiin ja Jäbä otti pienet unet iltapäiväauringossa. Ja sitten jälkikäteen mietin että oikeastaan ne valkoiset tennarit ois voinut hankkia ja maalata, kun lippiksen kanssa kuitenkin tulee maalaushommia.
Lunta on vielä Kuopion korkeudella ihan tosi paljon, mutta aurinko jo lämmittää.

Terassilla odottivat myös aamulla maalatut sarvet. Minulla oli aamulla semmoinen pieni epäilys että liittyiköhän noiden spraymaalien käyttämiseen jotain mitä piti muistaa, mutta aattelin että tuskimpa sentään kun on gessokin tuossa finnfoamin päällä. 

No voi... Kyllähän se ois jo pitäny muistaa, että gessoa pitää olla monta kerrosta jos meinaa spraymaalilla maalata, ettei finnfoam ala kuplimaan.
Purin kiukkuani epäonnistuneen maalaushomman jäljiltä repimällä kumimaalia maalauspöntöstä. Ai että tuo oli terapeuttista.

Kolmelta yleensä talo täyttyy äänistä kun Helkky tulee koulusta ja tehdään läksyt, mutta tänään Helkky meni suoraan kaverin luokse käymään ja Jäbäkin nukahti vielä kertaalleen kun oltiin sisällä vähän aikaa leikitty, joten kerkesin jatkaa cosplaytouhuiluja. Melkein kyllä nukahdin Jäbän kanssa päikkäreille ja jos en ois suunnitellut tämän kirjoittamista niin oisin varmaan nukahtanutkin. No kampesin itseni ylös sängystä ja jatkamaan Mouretsu Pirates -animen Misan tutkailua. Uusi bodysuit-puku on tulossa Kiinasta, kun edellinen oli tosiaan ihan väärän sävyinen violetti. (kts edellinen päivitys) Jospa se uusi olisi sopivampi! Nyt testailin vyöhameasian kappaleita, joita suunnittelin tekeväni keinonahasta jota maalailin.

Maalaushommia
Sitten testiversio yhdestä kappaleesta kultaosien kanssa. Ompelu meni vielä kivasti, mutta kääntämisen kohdalla aloin epäillä että ei tämä ehkä näin toimi...
Uliuu sehän on ihan jäätävän ruma. Palaan suunnittelupöydän ääreen. Tod. näk. ihan vaan ostamalla riittävän sopivaa kangasta..

Saappaisiin tulevia yksityiskohtia. Joilla on varmaan jonkinlainen funktio, muukin kuin näyttää aika pöljiltä.

Maalikerroksia saa laitella vielä parit että tulee tasaisen violettia.
Noh, Misa ei enää huvittanut joten jatkoin Zessican shortsien viimeistelyä!
Viiden aikaan ruokahommia, läksyjä, ryömimistä, Pikku Kakkosta.

Imuri hengaa nykyään aika usein cosplayhuoneen ovensuussa, josta sillä on kätevä imuroida sekä cosplaysotkuja että tuota takana näkyvää leikkialuetta, jonne kummasti kulkeutuu esimerkiksi ruokaa.
Leikkihommia. Ja ihan väärän päivän sukat jalassa.
Noh. Iltapuhteena päästin tarttua Lucoaa sarvista ja veistellä uuden parin noiden maalista kuplineiden tilalle. Finnfoamin veistely on ihan hurjan terapeuttista jos a) et viillä itseäsi askarteluveitsellä b) et joudu siivoamaan tuota sotkua. Tällä kertaa vältin haavat ja imurikin oli onneksi ihan vieressä, joten kaikenkaikkiaan oikein kiva oli tehdä uudet sarvet.
Sitten vielä hiomista ja pölyn imuroimista.
Sekä uusi yritys gesson kanssa. Tällä kertaa aion ihan suosiolla gessota sen kymmenen kerrosta, hioa vähän ja maalata suoraan gesson päälle, kumimaali jääköön odottelemaan tuota yhtä eva-foam -projektia, joka ei taida edes vilahtaa näissä kuvissa.
19:15 Iltapalaa, lukemista, hampaiden harjaamista ja muuta iltapuuhailua
 
Jos joku ei vielä tiennyt, olen ihan hirmuinen unimurmeli ja tarvitsen suunnilleen kymmenen tuntia unta yössä että en ole päivisin väsynyt. Tästä syystä teen cosplayjuttuja illalla tai yöllä ihan tosi harvoin, lähinnä silloin kun iskee ihan älytön inspiraatio tai tiedän, että saan nukkua seuraavana päivänä rauhassa päiväunia. Lapset menevät nukkumaan meillä kahdeksan, yhdeksän aikaan, joten sen jälkeen kerkiää hyvin touhuta vielä cosplayhommia tai vaikka siivota keittiötä (hah). Tai nukahtaa sohvalle jonkin turhanpäiväisen telkkarisarjan ääreen.

Klo 20:30 Nukutushommien jälkeen istun hetken koneella katselemassa keinonahkavaihtoehtoja, mutta sen sijaan että jaksaisin oikeasti naputella ostoskoria eteenpäin, menenkin pesemään hampaat.

Ja nukkumaan vartin yli yhdeksän. No okei, katsoin yhden youtubevideon vielä ja sen jälkeen nukahdin kuin tukki. Että eipä tullut yöcosplayhommia tuolle päivälle!
Että semmoinen ei-kovin-tuottoisa cosplaypäivä! 

Taisin tästä erilaisesta cosplayarjesta kirjoitella jo viime päivityksessäkin. Suurimpana erona menneisiin vuosiin on se, että aikaan ei voi enää luottaa. Ei voi laskea minkään viimeisen kahden viikon varaan tai edes että no teen jonkin jutun sitten huomenna päiväunien aikana. Voi olla, että seuraavana päivänä nukutaankin vain vartin unet. Tai seuraavana iltana itketään vartin välein nukuttajaa vierelle, jolloin ei tosiaan tehdä mitään pitkällisiä projekteja. Oon niin onnellinen siitä, että minulla on tuo cosplayhuone, jossa projektit voi oikeasti jättää ihan kesken ja jatkaa sitten siitä, mihin on jäänyt, ilman että kaikkea tarvitsisi pistää joka välissä omalle paikalleen tai siivota. Nyt kun Jäbä osaa jo ryömiä, ei mitään askarteluasioita voi pitää muualla kuin cosplayhuoneessa, joten esim Cersein mekon tapaista tilannetta, että istuin lattialla leikkaamassa kankaaseen reikiä monta tuntia päivässä samalla, kun Jäbä tyytyväisenä katseli vieressä, ei enää voi tehdä. Nyt Jäbä kiipeäisi syliin ja tunkisi joko kankaan tai sakset suuhunsa. 

Tässä touhuillessa miulla jatkuvasti vahvistuu se tietoisuus, että minulle cosplayssa se paras osa on nimenomaan tuo tekeminen. Voisin hyvin tehdä pukuja vain omasi iloksi ilman, että ikinä pitäisin niitä missään tapahtumassa päällä. Ja tavallaan nyt teenkin juuri sitä, sillä minulla ei ole mitään hajua mihin häppeninkiin olen seuraavaksi osallistumassa. Tai no jos seuraava tapahtuma on vasta heinäkuussa niin joo Animecon kutsuu, mutta sen lisäksi. Samaan aikaan kuitenkin tuntuu, että ei projekti ole oikeasti valmis, ennenkuin siitä on edes yksi kiva kuva, joten kuvattavien pukujen pino kasvaa tässä jatkuvasti. Viime vuoden puolelta Ilolehti ja Buffyn Halloweenasu odottavat molemmat kuvaajaa ja hankien korkeiden nietosten sulamista, ja epäilen että tuo Zessica nyt ihan oikeasti valmistuu tässä lähipäivinä myös. (Peruukki on siis ollut valmiina ja stailattuna peruukkipäässä puolentoista vuoden ajan :D) Jotenkin kuvaideoitakin alkaa putkalle päähän ihan uudella tavalla nyt kun aurinkoakin taas näkee ja tekisi mieli ottaa monet vanhatkin puvut uusintakuvautukseen. Ehkä tämä vois olla se vuosi kun oikeasti kaappaan itselleni pari valokuvaajaa ja käyn pukuvarastoani läpi. Ehkä.

Tämmöinen tosiaan oli tuo tiistai cosplayhommien osalta! Kirjoitushetki ja tämän julkaisu tapahtuvat nyt torstaina, kun eilen ei ollut mitään huvitusta istua koneella päikkäriaikoja. Tätä kirjoittaessa on sinolivarastoa täydennetty ja lippiskin löytyi eksoottisesta kaupasta nimeltä Tokmanni, joten Lucoan tekeminen jatkunee tänään iltaunien aikaan. 

Youtube on aivopessyt minun niin tehokkaasti, että meinasin jo kirjoitella jotain tilaamisesti ja isojen peukkujen laittamisesta jos tykkäsit päivityksestä, joten nyt taitaa olla luvassa parin päivän tauko noista vlogeista. Ehkä vaan jatkan Buffyn kertaamista ja sieltä uusien pukuideoiden bongaamista!

Toteemihahmoni askartelupöydän lampun päällä. Aina antamassa cosplayvoimaa!
  
Ilona

1 February 2017

Vuosi 2012 soitti ja tahtoo pukusuunnitelmansa takaisin

Kyllä vain, aika-avaruusjatkumo jatkaa edelleen vääristymistään ja tämä on hyvin lyhyellä aikavälillä jo kolmas blogaus! Tahti on siis vallan hirmuinen verrattuna viime vuosien hiljaiseloon, eikä motiivina edes ole puhtaasti kohta lähestyvät blogisynttärit ja parempien tilastojen saaminen sitä varten! Hangilla kimaltava kevätaurinko on vain saanut kirjalliset kielenkantani taas löystymään ja tuntuu kivalta kirjoitella vaihteeksi tänne ihan kunnolla ja pitkästi. 

(Tässä kohtaa Jäbä huusi keväthankien vierestä vaunuista että äiti hei oon hereillä ja tylsistynyt, joten pitkästi ja kunnolla kirjoittaminen merkitsee nykyään myös katkonaisesti tai vauva sylissä kirjoittamista :P) Kissa myös elää kiitoksilla, ja kun eilen sain parikin "onpa kiva lukea blogiasi" kommenttia (muualla kuin blogissa tietty, tuo kommenttikenttähän on tunnetusti ihan samperin pelottava), nousi kirjoitusmotivaatio kohisten. 

Cosplaymotivaatio kohisee myös yli äyräittensä, kun kuukausien yhteen pukuun keskittymisen jälkeen on jälleen luvallista palata siihen, mitä rakastan tehdä: useita pukuja yhtä aikaa! Normaalistihan tähän liittyy isoja ongelmia, eli että kaikkien pukujen kanssa tulee sitten kauhea kiire, kun kaikki puvut pitää saada valmiiksi juuri siihen seuraavaan tapahtumaan. No kun nyt se seuraava tapahtuma on tiettymättömässä tulevaisuudessa, annan keskittymiskykyni harhailla juuri niin paljon kuin se vaan mielii. Usean puvun multitaskaamisessa on se paras puoli, että kun yksi puku kyllästyttää, ompelu ei huvita tai softis loppuu (näin kävi tänään, katastrofaalista ja ennenkuulumatonta!) on aina jotain vaihtoehtoista tekemistä tarjolla. 


Aattelin palata pois digiajasta ja varmaan ekaa kertaa tulostelin kaapinseinän täyteen referenssikuvia.
Otsikkoon viitaten pukuinnostukseni kohdistui vähän yllättäen pukuihin, joista olin haaveillut jo kauan sitten ja joista osaa olin jo aloitellutkin tai ainakin hankkinut peruukin tai kankaita. En tiedä teettekö muut tätä, että hamstraatte esim kankaita pukuihin ja sitten kun syystä tai toisesta innostus tai aika loppuu, pistätte kankaat jemmaan odottelemaan tulevaa uutta innostusta tai parempia aikoja. Olen ollut varsin skeptinen, että tuleeko tämmöisiä parempia aikoja koskaan, kun jokainen animekausi tuntuu tarjoavan uusia pukuhönkimisten kohteita, mutta niin se vaan ainakin osalle puvuista koitti! 

Ottaen huomioon, että näiden reilun 8 harrastusvuoden aikana olen muuttanut neljästi ja aina koettanut käydä kriittisesti läpi esim kankaat, on pienoinen ihme, että näinkin moneen vanhaan pukuideaan löytyi jotain materiaalia valmiina. 


Fujin, Final Fantasy VIII
Ja kun sanon vanhaan, niin tarkoitan oikeasti vanhaa, näköjään Fujin on vilahdellut täällä blogissa jo vajaan kuuden vuoden ajan :D Eli ehkä alkaisi olla korkea aika toteuttaa? Peruukki on odottanut sitä vuodesta 2010 saakka ja kankaatkin kai selvinneet parista muutosta. Siitä tuntuu olevan ikuisuus, kun olen viimeksi täydentänyt FFVIII-pukukokoelmaani ja tätä pukua kehtaisi kuvauttaa vaikka talvisessakin ympäristössä. Takin kaavoittamisen kimppuun hyökkään heti kun ompelufiilis iskee, nyt aloittelin olkapääpanssariasialla.


Tämän olin jo jossain vaiheessa tehnyt, softista ja päällä worblaata. En kuitenkaan tykännyt kun tuota ei ole pohjustettu mitenkään. Joten uusiksi meni ja filleri sprayta päälle ennen uusia maalikerroksia!

Filleröity on, paljon siloisampi on. Ja pohjamaalattu.

Tässä pohjustuksen jälkeen ja uusintamaalauksen aikana. Testailen vielä kuinka paljon patinafiilistä eli tummaa alusmaalia haluan jättää näkyville.


Liliana, Last Exile Fam

Muut pukuhaaveet on vähän tuoreempia, vain vuodelta 2012 :D Liliana on oikeastaan odottanut oikeaa kangasta ja nyt sitä tuli Savon Palaan. Samaa ihanaa, laskeutuvaa ja kevyttä mutta ei läpinäkyvää kangasta kuin Gloran mekko, mutta valkoisena. 

Tämä puku aiheutti aikoinaan kauheasti päänvaivaa, kun koetin miettiä sitä mahdollisimman vähillä saumoilla, mutta nyt aion olla vähän armollisempi. Koitan lähinnä saada samaa ilmavuutta ja runsautta mekkoon ja paitaan ja boleroasiaan, sekä violetit osiot jotenkin kauniisti. Korut ja korvat ovat odottaneet neljän vuoden ajan että milloin pääsevät osaksi pukua. 

Onneksi olen järjestelmällinen ja tarkka, niin nämä ovat säilyneet vuosien saatossa. Siis ihme kyllä :D


Misa Grandwood, Mouretsu Pirates

Misanhan olen jo kertaallen tehnyt, myöskin silloin vuonna 2012. Peruspukuversio on ollut listalla siitä asti, koska haluan päästä käyttämään uudestaan tuota kivaa peruukkia, jonka värjääminen oli ihan huippua. Jossain vaiheessa tässä vuosien aikana olen ostanut violetin lycrabodysuitin, jonka sävy on edelleen aavistuksen väärä. (Tai siis tälleen kun näkee refen ylhäällä ja puvun alhaalla vain pienellä scrollaamisella, niin ihan hemmetin väärähän tuo on.) Meinasin jo kerran heittää sillä vesilintua, mutta nyt kun katselen niin ei se niin kauhean pahalta näytä. (Paitsi nyt kun katson sitä tuossa kuvassa) Plus ehkä vielä kerran yritän taistella lycran värjäämisen kanssa, kun ei tuota tarvitsisi kuin vähän (aika paljon) sävyttää punaisemmaksi. Vyö ja kengät ovat nyt työn alla, ja on ihana päästä tekemään noin kivoja muotoja ja värejä!

Jep jep, se on kokovartalomakkara, joka pitäisi saada punertavammaksi violetiksi. Kunhan käyn seuraavan kerran keskustassa, on aika ostella kangasvärejä.

Epämääräinen kasa softista ja kankaita Misan vyötä ja lanneasiaa varten.

Alicia, Aquarion Evol

Neljä vuotta sitten olen myös ostanut ihanan pitkän, vaaleanvioletin peruukin Aliciaa varten. Aquarion Evol oli aivan ihana sarja enkä oikein tajua miten en ole siitä vieläkään saanut mitään cosplayta siitä aikaisiksi. No nyt on tarkoituksena päästä ainakin vähän pidemmälle, joten aloitin peruukin stailaamisen ja rinta- ja pääkorun tekemisen.

Peruukki tuloillaan! Robin hiuslakka oli loppu, niin oli pakko käyttää Got2Betä ja olihan se kyllä hyvää lakkaa taas.

Tästä näkee miten vanhasta jutusta on kyse, tämä worblaan edeltä kuulkaas on historiallinen reliikki nimeltä Wonderflex! Tämä osa on siis rinnassa oleva koruntapainen, jonka olen aikoinani tehny ja joka nyt sai uutta pohjustusta ja maalausta.

Tämä ei ole ihan suosikki filler sprayni, mutta menetteli päällystämisessä. Oikeasti maalasin kyllä pahvilaatikon sisällä, joka oli kylppärissä, en kylppärin lattialla suoraan.

Jäbä auttoi pääkoristeen tekemisessä. Muotoilin lehtimäiset osiot softiksesta, painoin kuvioita ja maalailin pariinkin kertaan ennenkuin sain melko kivan vaalean hopeaisen värin.

Marino, Star Driver (Manticore)

Ihan tuorein tapaus on Mariko, jonka kuumottelusta ei varmaan ole paria vuotta enempää. Tämä ei edistynyt tänään kyllä suunnitelmapapereiden ja kankaiden kaivamista enempää, mutta tuo peruukin stailaminen taitaa olla ekana ohjelmassa. Jos en ihan väärin muista, Ponyon äidin peruukki voisi olla tähän sävyltään juuri sopiva, mutta vaatii toki ensin suoristamisoperaation. Rakastan noita värejä ja designia, jotenkin taas niin eri näköinen kuin mikään noista aikaisemmistä esittelemistäni.

Eli tämmöisten kanssa ainakin puuhastelen tällä hetkellä. (Joo no Nanamia varten vähän koitin kanssa katsella kankaita...)  Tuntuu tosi oudolta, kun millään näistä ei ole mitään deadlinea eikä suunnitelmia että milloin pitäisin. Ilman mitään aikataulupaineita ja hirmuisesti intoa puhkuen yritän tehdä kaikista puvuista sellaisia, että kehtaan kaivaa ne vielä vaikka kesälläkin kaapista ja pistää päälle. Operaatio hutiloinnin välttely on siis menossa. Toisaalta annan itselleni myös luvan kyllästyä näihin suunnitelmiin heti kun siltä tuntuu ja tehdä jotain ihan muuta. Tästä esimerkiksi puuttuu kokonaan armoripuvut ja minua on jo pidemmän aikaa kuumottanut tehdä jotain geneeristä worblatissipanssariasiaa. Vielä mikään designi ei vaan ole vakuuttanut niin paljon, että tämä haave olisi konkretisoitumassa, mutta jos inspis iskee niin sitten iskee. Vaarallisen herkällä on kuvakaappaussormi kaikkien elokuvien, sarjojen ja pelien kanssa. Että voi hyvinkin olla, että ensi viikolla kirjoittelen seuraavista viidestä puvusta, joita olen intoutunut aloittamaan :D

Ilona