Beatrix WIP ja taas se kahden viikon kirous

Hercule Poirot on ratkaissut monet mysteerit äänikirjoilla samalla, kun minä olen sotkenut kämpän täyteen lankoja, kangaspalasia, softista ja maaleja. Mutta Beatrix on alkanut edistymään! Edistyminen on tosin tällä viikolla hidastunut ihan minimiin, kun työt vei taas hetkellisesti aikaa, jospa alkavan viikon työttömyysjakso taas saisi rattaat pyörimään vähän nopsemmin. 

Ilona 25v voisi myös opetella katsomaan ja käsittämään mystistä kalenteria, eikä kuvitella, että Chibiconiin on aikaa kolme viikkoa. Nauroin ihan ääneen kun tänään todellisuus iski ja tajusin, että kahden viikon kirouksessahan tässä taas ollaan, kuinkas muutenkaan. En näköjään vaan ikinä opi.

Work in progress kuvia luvassa tällä kertaa. Mitään kamalan jättimäisen loistavan upeita keksintöjä hulluista kierrätysajatuksista ei ole luvassa, aika perusmeiningillä mennään. Koitan pitää kameraa mukana kaikissa puvun kommelluksissa, tässä siis vasta ensimmäinen erä. 

Peruukki tuli ebaystä oikein nätisti ja myöhästyneen lähetyksen takia sain myös kaksi kappaletta ruman vihertävänsinisenharmaita clip-op-lisäkkeitä. Vielä joku päivä keksin niille käyttöäkin... Peruukki on aivan hurmaava väriltään, juuri kaksivärisyyden takia tähän ihastuin. Näillä näkymin tuo pituus ei kuitenkaan aivan riitä noihin Bean pötkylöihin, joten vähän ensi viikolla on tukan lisäystä luvassa. Katsotaan löytyykö omista varastoita sopivaa väriä ja sopivasti tuhottavaa tukkaa, vai päädynkö värjäysoperaatioon.

Kengissä käytin kerrankin kierrätystä, kun siivotessa tuli vastaan Daggerin vanhat kengät. Yleensä en raaski tuhota puvun osasia, koska pelkään sitä hetkeä kun tekeekin mieli pitää jotain asua uudestaan ja se onkin ihan palasina. Mutta Daggerista tiedän, että en sitä tule uudestaan pitämään, tai jos tulen, niin siitä menee niin iso osa kokonaan uusiksi, ettei kenkien uudestaan tekeminen harmita yhtään. Ja en oikesti tiedä mikä laiskuus on iskenyt, kun en ole vuonna 2009 hankkinut punertavaa nahkaa bootcovereihin, vaan maalannut ruskeaa nahkaa. Ei näin. 

No ei ne ihan kamalalta edes näyttäneet. Ja on niin söpösti käsin ommeltu.

Alta vähän vähemmän söpö.

Vesiliukoisen liiman käyttö kannattaa, koska ohoh, sen saa vedellä pois!

Erikeepperillä liimatut bootcoverit saa irti puhtaalla väkivallalla ja liimat saa kostealla paperilla hautoen kokonaankin katoamaan. Nämä kengät palveli hyvän elämän kirpparilta jo alunperin ostettuina talvikenkinä pari vuotta ennen cosplayelämään siirtymistä. 

Maxi Kodintukun myyjä katsoi ehkä vähän pitkään kun hamstrasin tarjouksessa olleita softiksia.

 

 

Opettaja -lehdestä saa tehtyä hyviä panssarin kaavoja

Panssaroinnissa on käytössä tällä kertaa softis, jonka liimailut on vuorossa alkavalla viikolla. Samasta materiaalista valmistuu myös käsipanssarit, kämmenosat 6mm ja muuten 2mm paksuisella softiksella mennään.

Vatupassi viivottimena, kahdenlaisia mittanauhoja, suorakulmamitta ja askarteluveitsi. Ja eikun töihin!

Miekan tekeminen sujui suunnitellusti, eli lähdin toteuttamaan Save the Queeniä finnfoam levystä. Taaskaan en osaa hinta- tai muitakaan tietoja tarkasti kertoa kun tämä 3 cm paksuinen levy on sukulaisilta pihistetty. Mutta kuulopuheet kertovat jättimäisen levyn hinnan olevan jossain 6 euron hujakoilla. Tai ainakin joskus olleen. Lanin kirveessä käytin 6 sentin levyistä levyä, tämä puolet kapoisampi oli huomattavasti helpompaa työstää, sahaa ei tarvinnut koko komeudelle näyttää kertaakaan, kun pelkällä paksulla askarteluveitsellä pärjäsi mainiosti. Eli siivon määrä oli paljon vähäisempi kun finnfoamsahanpurua ei ollut aivan kaikkialla.  

Huomatkaa ergonominen työasento ja työhön sopiva vaatetus. JA AINA VUOLLAAN ITSESTÄ POISPÄIN! Olen selvästi saanut huonoja vaikutteita jostain...

Miekasta oli onneksi nätti referenssikuva. Pituus sen sijaan vähän mietitytti, kun pelissä Beatrix sekä pitää miekkaa huotrassa vyötäisillään, jolloin sen pituus ei voisi olla enempää kuin neidin jalat, ja taistelussa miekka sitten kuitenkin on hahmon itsensä mittainen. Tein kompromissin, eli ihan sitä 180 senttiä en lähtenyt tavoittelemaan, vaan semmoinen maasta nenään asti yltävä miekka riitti oikein nätisti.  Näistä mittasuhteista saatoin joskus kiroillen avautuakin... 

Hiekkapaperilla saa veistojäljet kauniisti katoamaan

Seuraavaksi miekan kanssa olisi vuorossa päällystys, jossa tällä kertaa testaan ihan paperi-liisteri –yhdistelmää. Sen pitäisi antaa tarpeeksi tukea finnfoamin höppöiselle rakenteelle ja olla sopiva pohja maalausta varten. Pitäisi. Katsotaan miten käytännössä käy. Kahvan muotoilu ja palasista rakentelu tulee varmasti olemaan myös hermoja lepuuttavaa hommaa.

Eipä muuta, tämä oli perinteinen hei olen elossa ja perhana taas kaksi viikkoa ennen conia ihan kiirepallerona tekemässä liian haastavia juttuja –merkintä. Ja kuten huomaatte, tästä puuttuu kokonaan kaikki puvun kangasosat, joihin en ole vielä siis koskenutkaan. Kankaat tuijottavat tälläkin hetkellä syyttävästi ja niiden kimppuun suuntaan heti huomisen suursiivouspäivän jälkeen. Lisää kuvia ja kiirettä luvassa ensi viikolla!

Ilona