13 September 2017

Kävin Desuconissa. Kävijänä. Kääk.

AI MITEN NIIN DESUSTA ON JO KOLME KUUKAUTTA?? Ei varmana ole, kuvittelette vain. Tämä blogi on aivan ajan hermoilla ja ajoissa.

Kukkuluuruu ja kesän kiemurat, eipä ole pahemmin blogiin ollut päivittämisen aihetta kun ahkeroin hiljaksiin pukujen parissa ja koko kevät ammotti tapahtumien osalta tyhjyyttään. Frostbiten jälkeen jäin aika skeptisiin fiiliksiin siitä, että osallistunko kesän Desuconiin, kun talvisessa Lahdessa Jäbän kanssa kikkailu oli jotenkin tosi ikävää. No nyt Jäbä oli melkein 11kk iso mies ja minä pärjäilin jo aavistuksen pidempiä aikoja ilman, että piti saada sylitellä vauvaa koko aikaa, joten niin vaan kesäinen Lahti kutsui! Tai no kesäinen Espoo, josta sukulaisten luota ajelin joka päivä Lahteen ja iltaisin taas takaisin. Kaikinpuolin järkevä ratkaisu, ei se reilun tunnin autoilu suuntaansa liian pitkältä tuntunut ja perheen poitsut nauttivat olostaan Espoon magia- ja pokemonmaailmassa.

Pakkaamisessa parasta on isot ostoskassit. Sinne vaan kaikki mikä näyttää kuuluvan cosseihin.
Pukujen suhteen osa oli helppoa ja selkeää ja osan ratkaisuista tein päivää ennen tapahtumaan lähtöä. Perus-ilona siis. Tai no perjantain puvun suhteen tein kerrankin sen epäominaisen ratkaisun, eli jätin keskeneräisen puvun ihan reilusti vaan kesken enkä käyttänyt koko to-pe yötä sen kanssa hyysäämiseen! Pari vuotta sitten olisin jättänyt nukkumisen kokonaan, kyhännyt kasaan jotain ja sitten itkenyt conissa kuinka kamala puku on ja kuinka paljon minua väsyttää. Nyt piti vain tehdä vaikeita päätöksiä että minkä puvun ottaisin perjantaiksi mukaan. Jotenkin houkutteli ihan supermoni vanha ja jo käytetty puku, mutta kun Ilolehti ja yksi Buffy eivät olleet vielä ollenkaan päässet coniin tai edes kameran eteen, niin arvoin niistä sitten ensimmäisen messiin. Vähän harmitti, etten luovuttanut kesken jääneen puvun kanssa jo pari päivää aikaisemmin, että olisin ehtinyt ompelemaan jonkin vielä puuttuvista Nibutanin asuista, mutta noh, kaikkea ei voi aina saada.
Tämmöset jäi siis kotiin odottamaan viimeistelyinspiraatiota. Jota odottelen tässä tälleen edelleen syyskuussakin...


Majoituspaikan hississä oli just loistava peili, jota piti hyödyntää aina kun sen ohi kulki.
Perjantai oli päivistä ainoa, kun autoilu ei tuntunut hyvältä idealta. Ensin Kuopiosta Espooseen ja sitten kun sain siellä meikit naamaan ja Ilolehden kevyesti kasarin vaatetuksen niskaan, oli ensin kehä ykkönen tukossa kuin turusen pyssy ja sitten Järvenpään kohdalla oli kolari, joiden ansiosta matka kestikin sitten kaksi tuntia. Jos en olisi ollut cosplayasu päällä niin olisin ehkä luovuttanut ja pitänyt kaksipäiväisen conin, mutta nyt ajelin sinnikkäästi sinne Sibbelle asti.
Onko sateenvarjo mukana? No ei ole, joten odotellaas vielä hetki autossa.
Ja kohtasin ensimmäisen normokävijän ongelman. Parkkipaikat. Cosplayvastaavana ja yleensä auto tupaten täyteen pakattuna cosplayhommia kurvasin aina taiteilijaoven eteen ja siinä auto yleensä sai seistäkin koko viikonlopun. No nyt kun kesäaurinko vielä helli iltasäteillään satamaa, oli Lahti ja koko Lahden asujaimisto kerääntynyt sataman alueelle. Niin ja ne kaikki desuconkävijät. En edes yrittänyt onneani hiekkaparkkiksella, jonka uskomattomista parkkeerausratkaisuista näin useitakin kuvia kyllä viikonlopun aikana, vaan löysin ihan kivan paikan jota en kerro tässä, että pääsen joskus jatkossakin vielä parkkeeraamaan sinne :D 

Ehdin Metsähalliin, imin itseeni desufiilistä ja sitten siirryin tarkkailemaan tilannetta Teerenrannasta käsin. Perjantai oli siis parin tunnin pikavisiitti, jonka aikana ehdin nautiskella aikuisista keskustelukumppaneista ja hengaamisesta ja desufiiliksestä ja ajatuksesta että tätä jatkuisi vielä kaksi päivää! Ilolehti oli pukuna oikein mukava päällä eikä vaadi kuin peruukin fiksaamista että olisi valmis kuvattavaksi, kunhan joku kuvaaja löytyy lähtemään kanssani metsään susia etsimään.
Teeris on paras

Lucoa ja fiksuuslasit! Shortsit on omat vanhat jo kertaalleen kirppiskasasta pelastetut farkut ja paitakin ihan normikäytössä oleva toppi. Normaaleita vaatteita cossissa mitä tämä on??
Lauantaina oli vuorossa cosplayryhmäilyä pitkästä aikaa! Ja ihan puolivahingossa! Kun päätin Desuun tulemisestani niin oikeastaan ainoa varma puku jonka tahdoin mukaan, oli Quetzalcoatl eli tuttavallisemmin Lucoa (aka Lohikäärmetäti t. Helkky) käytännössä ainoasta kevään aikana seuraamasti animesta Miss Kobayashi's Dragon Maidista. No Anakichi huuteli heti että lauantaina olisi paikalla muita lohnareita, joten sille päivälle tämä maailman mukavin coniasu sitten valikoitui. Shortsit ja toppi -kombo mukavilla tennareilla oli vaan niiiiiiiiin loistovalinta että taputtelin itseäni tyytyväisenä sarviin monta kertaa. Otettiin laiturilla kivoja yhteiskuvia, ja olipa jotenkin aivan häkellyttävän kivaa ryhmäillä.

Hei lohnarit!
Niin söpö Kanna!


Lucoa oli paitsi ihana puku päällä, myös hämmentävä puku kun ihmiset tunnistivat sen. Olen jotenkin niin tottunut tekemään tuntemattomampia hahmoja, että ilahduin suunnattomasti jokaisesta kuvauspyynnöstä tai kommentista.

;3

Pitkästä aikaa saatoin myös törmätä samaan hahmoon conissa, kun paikalla oli minun lisäkseni ainakin kaksi muutakin Lucoaa. Harmi, että en keksinyt yhteiskuvaideaa heti aamusta enkä ehtinyt ottaa yhteiskuvaa kuin yhden muun Lohnaritädin kanssa! Minulle oli jotenkin niin uusi tilanne, että joku cosplayaa samaa hahmoa, että olisin mieluusti ottanut todistusaineistoa kaikkien kanssa.
Tsekkaa meidän tuplat!
Niin hyvää metsähallin kattoa
Kuvaushommien lisäksi ohjelmassa oli hengausta, hengausta ja vielä vähän hengausta. Sibeliustalo on kyllä vaan niin oiva conipaikka, kun Metsähallissa seisoskelemalla näkee todennäköisesti kaikkia ihmisiä ja hirmuisesti upeita pukuja. Ja oi että Lastu ja Lastun ruoka oli jälleen ihanaa! Jotenkin taas tälleen vanhana ja mukavuudenhaluisena osaa arvostaa sitä että ruokaa saa helposti conipaikalta ja sitä saa järkevään aikaankin sieltä. Että muistaa syödä. Että jaksaa juod--- eikun ajaa autoa.
Jotain infonedushengareita.
Lauantaina erityisesti olisi kiinnostanut vain cosplaykisat, mutta ne kun alkoivat niin myöhään että piti jo lähteä sylittelemään Jäbää, jäi nekin sitten näkemättä. Olisivat muuten olleet ekat Desuconin kisat, jotka olisin vain katsonut katsomosta, koska olen aina aikaisemmin joko kisannut tai järjestänyt. Mut ehkä vielä joskus istun vaan kiltisti siellä katsomon puolella! Nyt istuin kiltisti Teerenrannassa parantamassa yleisesti maailmaa ja ajelin sitten taas Espoon suuntaan unille.

Vein Kobayashinkin baariin.

pienempi kuin kolme

Jotain kilistelyä jossain Teerenrannassa
Sunnuntaina en kehdannut liikkua autolle pelkkä cossi päällä, joten näytin hyvin omituiselta.
Tai no, ois tää saattanu mennä ihan täydestä jossain Leppävaarassa sunnuntaiaamuna.
Sunnuntaina debytoin yhden niistä vuoden 2012 pukusuunnitelmista joista kirjoittelin keväällä, eli Misan Mouretsu Piratesista. Ja jos Lucoa tuntui hämmentävän tunnistettavalta hahmolta niin Misa oli kyllä taas paluu tuttuun ja turvalliseen tunnistamattomuuteen. Mutta voi juku se oli kiva puku! Aivan jäätävä väripläjäys ja jotenkin nautin hirmuisesti sen pitämisestä. Ja ne kaksi ihmistä jotka tulivat erikseen kommentoimaan että jes, Mouretsu Pirates puku, saivat miut kyllä hymyilemään kuin sen kuuluisa Naantalin aurinko.  Peruukki on vyöasian lisäksi oma lempparini tässä puvussa, sen värjääminen ihan vitivalkoisesta peruukista onnistui niin kivasti sillon vuonna 2012 kun tein tästä hahmosta edellisen version.

Todistetusti istuin luennolla!
Sunnuntaina pääsin myös irti Metsähallihengauksesta yhden luennon ajaksi, kun menin kuuntelemaan Madua, jonka setti cosplaysta Japanissa oli ihan superkivaa kuunneltavaa. Ei varsinaisesti kamalasti uutta, mutta silti oli ihana kuulla kootusti siitä miten eri tavalla cosplayta voidaankaan ajatella. Liberaalisuuden kukkaketo-ajattelu, että jokainen voi harrastaa tätä juuri niinkuin harrastaa, tarvitsee tämmöisiä luentoja aina silloin tällöin muistuttamaan miten monella tapaa cosplayta voikin lähestyä.
Tämä! Parasta!
Oisin halunnut kuunnella Jussin luennon seuraavaksi, mutta kun erehdyin pitämään vessatauon niin eihän sinne saliin enää mahtunut. VIP-liput ja taattu paikka eturivissä skumppatarjoilulla milloin? Onnesi se setti löytyy jo youtubesta, monta cosplaytuntia tai nukutustuntia on tullut jo vietettyä luentoja kuunnellen.

Muutaman yhteiskuvan saatoin ottaa. Ihan muutaman.
Ilsu!
Irtsan kanssa kivasti luennolla.
No mutta sehän on taas Irtsa! Ja ihanin Meri < 3
Ja Korppu! Ja Irtsa!
Ja Irtsa! Ja Jesmo! (jonka puku lauantaina oli vaan jotain niiiiiiiiiiin hienoa oi että!)
Ja Irtsa! Ja irtopää olkapäälläni joka näyttää Tepolta!
Voi ei, mitä Irtsalle on tapahtunut, miten voi olla kuva ilman Irtsaa???
Joten hengaajat hengasivat oikein antaumuksella päättäjäisiin asti, jotka oli ihanan tiiviit ja kivat ja oikein mukava päättäjäisvideokin oli jolta voi myös allekirjoittaneen bongata. Ja niin Frostiin kai pitäisi taas tehdä jotain Cowboy Bebop hommaa. Voi hitsi voi harmi.

Siellä päättäjäisissä kivasti oltiin.
Kaiken kaikkiaan oli tosi kummaa olla Desuconissa vain kävijänä. Kummaa, mutta samalla tosi mukavaa. Odotin että jossain kohtaa olisi iskenyt pahemminkin semmoinen "uliuu en enää kuulu porukkaan" -fiilis, mutta ei se iskenyt. Siellä ne samat ihmiset edelleen oli ja samojen ihmisten kanssa tuli taas hengattua, vaikka nyt se tapahtui Teerenrannassa tai Metsähallissa eikä kaatajaisissa tai greenroomissa. Eikä iskenyt myöskään semmoinen "En osaa olla tekemättä mitään" -fiilis, vaan hengasin tuhannen auringon voimalla ja olisin samalla halunnut käydä about kaikissa ohjelmissakin. Toki monen ihmisen kanssa olisi voinut hengata vielä pidempään ja ehkä ens kerralla voisi iltarientoihinkin taas osallistua.

Kun nyt kirjoittelen näitä loppukaneetteja tälleen syyskuussa, en vieläkään osaa oikein sanoa haluanko kokea ainakin pari desutapahtumaa ihan vaan kävijänä ennen kuin voisin kokeilla esim vänkäröintiä vai tekisikö kuitenkin jo vähän mieli päästä tekemäänkin jotain. Jäbän kanssa arkeilu on ihan paras ikinä, mutta aikuisten kanssa sosialisoiminen on jäänyt tässä taaperoarjessa niin vähälle, että ne hetket kun olen conissa, taidan edelleen haluta tehdä juuri sitä, sosialisoida ja vaan nauttia fiiliksistä kun voi tehdä just sitä mitä haluaa juuri silloin kun haluaa.

Desucon on kyllä edelleen ihan parasta.

Ilona



1 August 2017

Cosplaykriiseilyä

Oikein kuulen, miten siellä ruutujen toisella puolella veikataan jo että siellä se Ilona taas kirjoittaa cosplayn ulkonäköpaineiden aiheuttamasta ahdistuksesta ja siitä seuraavasta kriisistä! Tai ehkä se on lopultakin huomannut olevansa liian vanha pukuilemaan koulutyttöjä! Vaan hahaa, enpä kirjoita (enkä ole huomannut)! Enkä kirjoita myöskään niitä kahta coniraporttia loppuun, jotka kumpikin tuijottavat minua syyttävästi tuolla luonnoksissa! Hahaa!

Sen sijaan yritän pukea sanoiksi sitä omituisen ikävän kalvavaa fiilistä, joka minuun on viime kuukausina iskenyt. Ylistin alkuvuodesta ihanaa deadlinetonta elämää, kun sain tehdä pukuja ihan vaan omaksi ilokseni ja omaan aikaani ilman mitään sitoutumisia mihinkään coniin. Olen jäljittänyt nykyisen kriiseilyni alkulähteen tuohon fiilikseen. Se oli aluksi tosi hyvä fiilis. Oli kiva tehdä pukuja. Ja siis edelleen on kiva tehdä pukuja. Paras harrastus on edelleen paras ja nautin siitä suunnattomasti joka hetki.

Paitsi silloin, kun minulle iskee materiaähky. Ja nyt se on vähän iskenyt. Siis se tilanne, että kaapeissa on vanhoja pukuja kymmenittäin ja tiedän, että niistä kaikista ei edes ole kunnon kuvia, ainoastaan joku peiliselfie. Että mikä oikeastaan on se pukuilun perimmäinen tarkoitus ja onko oikeasti mieltä tehdä kauheaa määrää uusia pukuja koko ajan, kun vanhojakaan ei ole ehtinyt kuvauttamaan ja conissakin pitämään vain ihan hetken. Tai osaa ei edes pitämään conissa, jos jatkaa tätä minun keväistä "no teenpä vaan omaksi ilokseni kotona" -linjaa. 

Monesti kun olen yrittänyt määritellä cosplayta jollekin ulkopuoliselle, on sen "tekee tai ostaa asuja" lisäksi tullut mainittua perään, että pitää niitä asuja jossain tapahtumassa. Ja sitten yleensä muistan myös mainita että niin, ei se muuten ole mitenkään pakollista, voi cosplayta harrastaa ihan vaikka kotona omaksi ilokseen. Mutta tässä tänä vuonna, kun coneja on ollut vähän vähemmän (no tätä kirjoittaessa aloin kyllä miettiä, että eipä Desuconin ja Aconin lisäksi kesiini muutenkaan yleensä taida kuulua sen usempia tapahtumia, mikä lienee perspektiiviharha iskenyt, tai sitten muistelen Hullua Reissu Vuotta Kaksikooviistoista edelleen) olen huomannut itsessäni miten vajavaiseksi pukuilukokemus jää, jos asua ei pääse pitämään missään tapahtumassa päällään. 

Tai sitten jos siitä ei saa edes kunnon kuvia. Ehkä minulla on kuvauskriisi oikeastaan päällä, kun yritän konmarittaa vanhoja pukujani ja huomaan miten harvasta on oikeasti sellaisia kuvia, joita nyt olisi kiva katsella. Yhtään liioittelematta pystyn luettelemaan melkein 50 pukua, joista tahtoisin saada lisää (tai ylipäätänsä) kunnollisia valokuvia, ja jotka edelleen ovat tuolla kaapissa tai laatikoissa melkolailla kunnossa. 

Eli siis. Olen kriiseilyäni tutkailtuani huomannut, että tarvitsen conikokemuksen puku päällä ja kunnollisia valokuvia, että cosplaykokemus on kunnollinen. No nyt voisi hyvinkin kysyä miksi en vaan tee vähemmän pukua, ihan rauhassa ja kunnolla, niin että olisin jokaiseen niistä tyytyväinen ja pitäisi yhtä ja samaa pukua useammin päälläni?

No kun se tekeminen on juuri se paras osa! Se semmoinen käsittämätön flow-tila, johon pääsee kun tekee pukuja, mielellään siis vielä useampaa yhtä aikaa, semmoinen sopiva kaaos kaikkilla ja pieni kiire. Se on minulle se cosplayn paras osa ja paras hetki, jota kaipaan vaikka kuinka olisi coni- ja kuvaushommat kondiksessa. Eli jos joskus eläköidyn itse tapahtumissa juoksemisesta, niin alan varmaan vaan vaatettamaan Helkkyä ja Jäbää, koska tarve luoda uutta ja nähdä itse tekemiään asioita, on ihan valtaisa.

Mutta samalla on vähän huono omatunto kaikesta materiasta mitä tähänkin harrastukseen menee. Maapallo ei pelastu jos kaikki tuhlaisivat materiaaleja yhtä kevytkenkäisesti kuin minä pistän kankaita ja muoveja pukuihin. Ja aika usein huomaan edelleen tekaisevani pukuja. Siis vähän silleen sinne päin, kun kyseessä ei ole kisapuku, ei se ole niin justiinsa. Ei tarvitse tehdä tarkasti vaan voi vähän tekaista siihen suuntaan. Ja välillä sekin harmittaa. Ei niinkään siksi, että minua kiinnostaisi mitä mieltä muut ovat puvuistani tai niiden laadusta, vaan jotenkin se turhuus, että miksi tekaista puku, johon en itse ole ihan täysin tyytyväinen, ottaa siitä yksi peiliselfie ja sitten pistää se varastoon muka odottamaan sitä aikaa kun sitä ehtii kuvata kunnolla? 

Että ihan samperin savolainen kriisi. Suattaapi olla että ahdistaa kun teen niin paljon pukuja, mutta suattaapi olla että se on just ihan parasta ja voe tokkiinsa kun pittää olla monta pukua yhtä aikaa kesken! Ja ehkä kriisi nyt yleisestikin oli vähän klikkiansaotsikointia, enemmänkin tämä on jotain eksistentiaalista pohdiskelua suhteestani cosplayhin ja sen lukuisiin lieveilmiöihin. 

Ja oikeastaanhan olen ratkaissut tämän kriisin jo. Ensinnäkin aion nyt ihan oikeasti käydä läpi vanhat pukuni. Jokaisen pukuni joka vielä on tallella. Niitä on siis yhteensä tullut tehtyä 147 mutta ei ne kaikki sentään enää ole tallella. Annan itselleni luvan säilyttää a) vain puvut, joista on kaikki osat tallella tai b) yhden muistoesineen jokaisesta puvusta. Huomasin nimittäin siivousprojektin alussa, että suurimmasta osasta puvuistani on jäljellä jotain 70%. Kengät puuttuu tai peruukki on jo leikattu seuraavaa pukua varten ja silloin voi perustellusti kysyä, että onko sitä muutakaan pukua järkeä pitää tallessa. Olen kuitenkin sen verran materialisti, että tykkään säilyttää jokaisesta puvusta jotakin. 

Sitten aion hyödyntää KonMarin tekniikka cosplayasuihinkin ja oikeasti miettiä jokaisen puvun kohdalla, että tuleeko sen säilyttämisestä hyvä mieli. Konmaritusta tuntemattomille tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta yksinkertaistettuna se on juuri tuota, pidetään esinettä kädessä ja fiilistellään että tuleeko sen säilyttämisestä hyvä mieli. Eli ei edes niinkään mietitä tarvitaanko sitä tai onko siitä hyötyä, vaan mennään ihan tunteet edellä. Ja tällä periaattella aion siis käydä läpi ne puvut, jotka on esim pientä korjausta vaille kunnossa tai ihan kokonaisia. 

Tähän asti homman pitäisi olla aika helppoa, se vaatii vaan aikaa ja tilaa levitellä ihan sikana vaatteita. Mutta sitten tullaan minun valokuvauskriiseilyyn. Tahtoisin otattaa puvuista kuvia, erityisesti niistä puvuista, joista olisin valmis luopumaan. Omat valokuvauskontaktini Kuopiossa ovat pyöreä nolla, joten tämä vaihe vaatii vähän miettimistä. Ehkä vaan treenaan tosi hyväksi kaukosäätimen ja jalustan käyttäjäksi tai jatkan Helkyn cosplaykuvaajakoulutusta. 

Kuvaajakontaktien vähyyden lisäksi olen myös ihan superhuono pyytämään ketään kuvaamaan itseäni. Muistaakseni twitterissä joku kuvaaja laittoikin kyselyn, että onko kivempaa jos kuvaaja pyytää saako kuvata vai että itse kysyy kuvaajaa kuvaamaan. Kuulun itse siihen porukkaan, joka ei vaan saa pyydettyä ketään kuvaamaan itseään, ellei ole joku ihan tuttu ja koko homma hoidu jotenkin tosi vaivattomasti sille kuvaajalle. Jotenkin sitä aina tulee se fiilis että en minä tai puku nyt näytä niin hienolta ja hyvältä että kenenkään toisen aikaa kannattaisi haaskata sen kuvaamiseen. Ja sitten harmittaa kun niitä kuvia ei yllättäen jälkikäteen ole! Tämän suhteen aion törmistäytyä Traconissa ja oikeasti huolehtia siitä että pyydän jonkun tietämäni kivan kuvaajan kuvaamaan, vaikka kuinka tuntuisi epäkuvaukselliseltä ja tyhmältä oma olo. Animeconissa muuten muistin tehdä tämän kahden puvun osalta, hyvä minä!

Ja niin ne puvut, jotka eivät läpäise säilytyskriteerejä, niistä hankkiudun oikeasti eroon. Ihmettelen suuresti, jos oikeasti myyn niistä kovinkaan montaa missään julkisesti, koska suurin osa näyttää omaan silmään niin huonosti tehdyiltä. Käyttövaatteet laitan eteenpäin kierrätykseen ja Helkky saa valikoida haluaako säästää jotain, lopuista taidan ottaa käyttökelpoiset kankaat, nepparit ja sen semmoiset talteen.Yritän myös päästä eroon tarpeestani säilyttää esim KAIKKI kengät, kun kuvittelen ettei kirppareilta muka löydy minun kanoottikinttuuni sopivia sitten kun niitä tarvittaisiin. Löytyy kyllä.

Lisäksi aion arkistoida puvut siististi. Huilailee taisi tehdä vastaavaa tässä kesällä, eli että puvut on siististi pussitettu ja nimi vielä päällä. Ai juku, voisinpa hypätä aikakoneella katsomaan että miten kivalta lopputulos näyttää! 

Kaiken tämän järjestelytyön lisäksi luulen löytäneeni tekemisen suhteen tarvitsemani tasapainon. Minulla pitää olla yksi nillitysprojekti, jossa oikeasti vaadin itseltäni niin hyvää jälkeä kuin mihin tiedän pystyväni, ja sen tasapainona saa olla sitten niitä tekeleitä. Koska ne tekeleetkin on tärkeitä ja uuden tekeminen on minulle niin oleellista. Nyt vaan ehkä tiedostan paremmin tämän materiaähkyn ja toivottavasti saan vähän vältettyä sitä, niin että tekeleetkin päätyisivät sitten kunnon kuviin ja coniin, eikä vaan arkistoon. 

Että tämmöisillä mietteillä aloitellaan elokuuta! Sieltähän se Tracon jo puksuttelee ihan kulman takana ja pukuja saisi tehdä nyt jo ihan tosissaan. Jotenkin näistä pimenevistä elokuun illoista tulee minulle aina hirmuisen nostalgisia ja cosplaysävytteisiä muistoja, kun niin montaa kivaa pukua on tullut tehtyä juuri tälleen kesän lopulla. Eipä muuta kuin uusia muistoja tekemään!

Ilona

ps. juu juu Desuconin ja Aconin päivitykset tulee kyllä vielä joskus, kun kirjoitusinspiraatio iskee. Kyllä se jossain kohti iskee, vähintään kun pitää pitää taukoa pukujen siivoamisesta. 

pps. käykö muille niin, että ette kuollaksennekaan muista että mitä olette tehneet jollekin peruukille? Minä tiedän omistaneeni vaaleansinisen peruukin jota en ole ikinä käyttänyt ja nyt oo yhtään varma että oonko antanut sen jollekulle vai värjännyt ihan muun väriseksi. Voisin tosiaan järjestellä nuo peruukitkin taas tässä samalla...

6 April 2017

My[Cosplay]Day 4.4.17

Minulta silloin tällöin kysytään ehdinkö tai miten ehdin tekemään cosplayhommia vauva-arjen keskellä ja koska olen koukuttunut katsomaan sivusilmällä youtuben MyDay -videoita (oikeasti niin tylsä konsepti, kuvataan vaan esim ihan tavallista päivää, mutta kumman koukuttavaa se on silti kurkata muiden ihmisten arkeen) niin nappailin kuvia yhden tiistaipäivän lomassa. Eli tältä näytti yksi ei-niin-onnistunut cosplaypäivä.
 
6:40 herätyskello soi. Jäbä kiskoo vähän hiuksista ja varmistaa, että herätys oikeasti toimii. Aamupalaa, Helkky koulukuntoon.

07:45 Jäbän aamupalalistalla marjoja ja sotkua.
Kahdeksan aikaan talo hiljenee ja luetaan Jäbän kanssa aamun sanomalehti. Antaumuksella kuten aina. Eli Jäbä haluaa syödä sen. 

09:15 Zzzzz
Jäbä nukkuu joka päivä kahdet tai kolmet päiväunet ja yleensä ensimmäiset ajoittuvat noin klo 9-10. Niin tänäänkin. 9:15 alkaa kuulua unituhinaa ja minulla alkaa cosplayaika! Koska aikaa on aina rajallisesti, pyrin hyödyntämään sen olemalla mahdollisimman tehokas eli höyryämällä miljoonaa pukua ja miljoonaa puvun osaa ihan fiiliksen mukaan kuin mikäkin tuulispää. Kuten edellisessä päivityksessä kerroin, on minulla tällä hetkellä menossa ihana cosplayholismiaika, eli teen kaikkia mahdollisia pukuja juuri sen verran kun tekee mieli, ilman mitään isompia deadlineja. Eli tässä luultavasti käy niin, että minulla on tusinan verran pukuja kesken... Tai siis noh niin tilanne taitaa jo tällä hetkellä olla.

Edelleen refekuvia kaapinovessa, osa näköjään vaan piilossa. Ja heti kun jostain puuttuu tulostettu kuva, on tekeminen paljon vaikeampaa.
Koska paljon ikävämpää on aina etsiä kännykkä ja katsella sieltä kuvaa. Tässä siis jälleen yksi menneiden vuosien hahmo joka haluaa tulla tehdyksi! Zessica Aquarion Evolista. Zessicalla on myös toinen puku, joka ei ihan just nyt houkuttele... :D
Cosplayhuoneen lattia luonnollisessa elinympäristössään. Saatan käväistä ompelemassa tai maalaamassa sen viisi minuuttia ja sitten pitää jo tehdä muuta, joten siivoaminen aika usein ei ole listalla ykkösenä. Pitäisi pitää taas kunnon siivouspäivä!


Hetkonen hetkonen, mitkäs nuo sarviasiat on ja mikä on tämä puku joka ei olekaan vuodelta 2012?? Lucoa Miss Kobayashi's Dragon Maidista kutkutteli koska niin kivoja värejä ja pieniä juttuja. [ja isoja juttuja, tirsk] Halusin tehdä nuo sarvet finnfoamista koska sillä saa kivaa tekstuuria ja mukavan kevyet, vaikka ovatkin kyllä sitten aika herkät ottamaan osumaa.
Onko muilla sama tilanne, että spraymaaleja on epämääräinen kasa epämääräisissä paikoissa eikä suurimmasta osasta ole ihan varma että paljonko sitä maalia on...
Vuolin sarvet edellisenä iltana ja gessosin yhden kerroksen. Sitten tänään päätin kokeilla mustaa kumimaalia, jolla saa kivan pinnan ja maalipohjan. Tuo pesuastia on saanut kokea kovia erilaisissa värjäyspuuhissa kun ei aina ole ollut pahvilaatikkoa saatavilla. Maalasin kyllä ulkona, koska yyh tuo haisee pahalta.
Toinen siivousta vaativa juttu olisi taas nämä peruukit. En halunnut ostaa Lucoalle mitään uutta peruukkia vaan kokeilla josko jostain vanhasta saisi värjättyä sopivaa.

Ja löytyihän sieltä oikein hyvä potentiaalinen ehdokas!

Zessican shortsit olikin lähes valmiit, takasaumaa piti vaan kavennella ja ommella pari viimeistelyjuttua.
Ja shortsien vyötä piti vielä fiksailla.
No niin, entäs sitten se peruukin värjääminen... Värilaatikosta löytyikin kaikkia tarvittavia musteita. Mutta sinoli oli kokonaan loppu :(


Klo 10:05 Wäwäwäää! 

Jäbä ilmoittaa että nyt on akut ladattu ja aika keskittyä ryömimisharjoituksiin! Liikkumisen ihmeet alkoivat kiinnostaa suunnilleen viikko sitten ja nyt kovasti ryömitään kaikkien lelujen perässä ja kurkitaan cosplayhuoneeseen jos ovi on unohtunut auki. 

Äitiiiiii, oon heränny jo!

Aamuinen kuppi kahvia on ainoa kahvi mitä tällä hetkellä juon, mutta päivällä pitää keitellä välillä teetä.
 Klo 11: 10 Ruokaaa!

Höyrytetyt kasvikset best! Ja parsakaalin heittäminen minun päähäni!
Kantoliinat ja -reppu on satunnaisesti käytössä, Jäbä tykkää päästä liikkumaan minun mukana, joten tässä mallailtiin Zessican paitaa yhdessä.
Pääsiäinen on muuten kohta tulossa! Kerrankin on ruohohommat ajoissa hoidossa!

Vaille 12 oli aika päivän ulkoilulle. 

Tiistai oli viimeinen ennakkoäänestyspäivä ja halusin päästä näkemään tarjoaisiko Citymarket cosplaymateriaalia Lucoaa varten. Koska hei, pinkit tennarit ja valkoinen lippis, kuinka vaikeita sellaiset muka olisi löytää?

. Muistakaahan äänestää sunnuntaina jos ette ole vielä tätä velvoitetta hoitaneet!

Hei jes, tennareita tarjouksessa! ...mut ei pinkkejä. No ei sitten. Mut lippis on varmasti helppo löytää!
...tai sitten ei. Ja sinoliakaan en jaksanut etsiä, kun muistelin että sitä joko ei kuulu Citymarketin valikoimaan tai sen etsiminen on kuin Graalin maljan etsiskelyä.

Hei mut jes, Rogue One on tullut dvd:lle, pääsen lopultakin katsomaan sen kun en käyny leffateatterissa! ...paitsi että tää oli ihan huijausta, tuolla oli myynnissä vaan legoja ja leffa tulee vasta ensi viikolla. Samperin huijarit.
Täysin tuloksettoman kauppareissun jälkeen (No onneksi sain äänestettyä ja ostettua vaippoja, ei ollu ihan turha reissu sentään) käppäilin takaisin kotiin ja Jäbä otti pienet unet iltapäiväauringossa. Ja sitten jälkikäteen mietin että oikeastaan ne valkoiset tennarit ois voinut hankkia ja maalata, kun lippiksen kanssa kuitenkin tulee maalaushommia.
Lunta on vielä Kuopion korkeudella ihan tosi paljon, mutta aurinko jo lämmittää.

Terassilla odottivat myös aamulla maalatut sarvet. Minulla oli aamulla semmoinen pieni epäilys että liittyiköhän noiden spraymaalien käyttämiseen jotain mitä piti muistaa, mutta aattelin että tuskimpa sentään kun on gessokin tuossa finnfoamin päällä. 

No voi... Kyllähän se ois jo pitäny muistaa, että gessoa pitää olla monta kerrosta jos meinaa spraymaalilla maalata, ettei finnfoam ala kuplimaan.
Purin kiukkuani epäonnistuneen maalaushomman jäljiltä repimällä kumimaalia maalauspöntöstä. Ai että tuo oli terapeuttista.

Kolmelta yleensä talo täyttyy äänistä kun Helkky tulee koulusta ja tehdään läksyt, mutta tänään Helkky meni suoraan kaverin luokse käymään ja Jäbäkin nukahti vielä kertaalleen kun oltiin sisällä vähän aikaa leikitty, joten kerkesin jatkaa cosplaytouhuiluja. Melkein kyllä nukahdin Jäbän kanssa päikkäreille ja jos en ois suunnitellut tämän kirjoittamista niin oisin varmaan nukahtanutkin. No kampesin itseni ylös sängystä ja jatkamaan Mouretsu Pirates -animen Misan tutkailua. Uusi bodysuit-puku on tulossa Kiinasta, kun edellinen oli tosiaan ihan väärän sävyinen violetti. (kts edellinen päivitys) Jospa se uusi olisi sopivampi! Nyt testailin vyöhameasian kappaleita, joita suunnittelin tekeväni keinonahasta jota maalailin.

Maalaushommia
Sitten testiversio yhdestä kappaleesta kultaosien kanssa. Ompelu meni vielä kivasti, mutta kääntämisen kohdalla aloin epäillä että ei tämä ehkä näin toimi...
Uliuu sehän on ihan jäätävän ruma. Palaan suunnittelupöydän ääreen. Tod. näk. ihan vaan ostamalla riittävän sopivaa kangasta..

Saappaisiin tulevia yksityiskohtia. Joilla on varmaan jonkinlainen funktio, muukin kuin näyttää aika pöljiltä.

Maalikerroksia saa laitella vielä parit että tulee tasaisen violettia.
Noh, Misa ei enää huvittanut joten jatkoin Zessican shortsien viimeistelyä!
Viiden aikaan ruokahommia, läksyjä, ryömimistä, Pikku Kakkosta.

Imuri hengaa nykyään aika usein cosplayhuoneen ovensuussa, josta sillä on kätevä imuroida sekä cosplaysotkuja että tuota takana näkyvää leikkialuetta, jonne kummasti kulkeutuu esimerkiksi ruokaa.
Leikkihommia. Ja ihan väärän päivän sukat jalassa.
Noh. Iltapuhteena päästin tarttua Lucoaa sarvista ja veistellä uuden parin noiden maalista kuplineiden tilalle. Finnfoamin veistely on ihan hurjan terapeuttista jos a) et viillä itseäsi askarteluveitsellä b) et joudu siivoamaan tuota sotkua. Tällä kertaa vältin haavat ja imurikin oli onneksi ihan vieressä, joten kaikenkaikkiaan oikein kiva oli tehdä uudet sarvet.
Sitten vielä hiomista ja pölyn imuroimista.
Sekä uusi yritys gesson kanssa. Tällä kertaa aion ihan suosiolla gessota sen kymmenen kerrosta, hioa vähän ja maalata suoraan gesson päälle, kumimaali jääköön odottelemaan tuota yhtä eva-foam -projektia, joka ei taida edes vilahtaa näissä kuvissa.
19:15 Iltapalaa, lukemista, hampaiden harjaamista ja muuta iltapuuhailua
 
Jos joku ei vielä tiennyt, olen ihan hirmuinen unimurmeli ja tarvitsen suunnilleen kymmenen tuntia unta yössä että en ole päivisin väsynyt. Tästä syystä teen cosplayjuttuja illalla tai yöllä ihan tosi harvoin, lähinnä silloin kun iskee ihan älytön inspiraatio tai tiedän, että saan nukkua seuraavana päivänä rauhassa päiväunia. Lapset menevät nukkumaan meillä kahdeksan, yhdeksän aikaan, joten sen jälkeen kerkiää hyvin touhuta vielä cosplayhommia tai vaikka siivota keittiötä (hah). Tai nukahtaa sohvalle jonkin turhanpäiväisen telkkarisarjan ääreen.

Klo 20:30 Nukutushommien jälkeen istun hetken koneella katselemassa keinonahkavaihtoehtoja, mutta sen sijaan että jaksaisin oikeasti naputella ostoskoria eteenpäin, menenkin pesemään hampaat.

Ja nukkumaan vartin yli yhdeksän. No okei, katsoin yhden youtubevideon vielä ja sen jälkeen nukahdin kuin tukki. Että eipä tullut yöcosplayhommia tuolle päivälle!
Että semmoinen ei-kovin-tuottoisa cosplaypäivä! 

Taisin tästä erilaisesta cosplayarjesta kirjoitella jo viime päivityksessäkin. Suurimpana erona menneisiin vuosiin on se, että aikaan ei voi enää luottaa. Ei voi laskea minkään viimeisen kahden viikon varaan tai edes että no teen jonkin jutun sitten huomenna päiväunien aikana. Voi olla, että seuraavana päivänä nukutaankin vain vartin unet. Tai seuraavana iltana itketään vartin välein nukuttajaa vierelle, jolloin ei tosiaan tehdä mitään pitkällisiä projekteja. Oon niin onnellinen siitä, että minulla on tuo cosplayhuone, jossa projektit voi oikeasti jättää ihan kesken ja jatkaa sitten siitä, mihin on jäänyt, ilman että kaikkea tarvitsisi pistää joka välissä omalle paikalleen tai siivota. Nyt kun Jäbä osaa jo ryömiä, ei mitään askarteluasioita voi pitää muualla kuin cosplayhuoneessa, joten esim Cersein mekon tapaista tilannetta, että istuin lattialla leikkaamassa kankaaseen reikiä monta tuntia päivässä samalla, kun Jäbä tyytyväisenä katseli vieressä, ei enää voi tehdä. Nyt Jäbä kiipeäisi syliin ja tunkisi joko kankaan tai sakset suuhunsa. 

Tässä touhuillessa miulla jatkuvasti vahvistuu se tietoisuus, että minulle cosplayssa se paras osa on nimenomaan tuo tekeminen. Voisin hyvin tehdä pukuja vain omasi iloksi ilman, että ikinä pitäisin niitä missään tapahtumassa päällä. Ja tavallaan nyt teenkin juuri sitä, sillä minulla ei ole mitään hajua mihin häppeninkiin olen seuraavaksi osallistumassa. Tai no jos seuraava tapahtuma on vasta heinäkuussa niin joo Animecon kutsuu, mutta sen lisäksi. Samaan aikaan kuitenkin tuntuu, että ei projekti ole oikeasti valmis, ennenkuin siitä on edes yksi kiva kuva, joten kuvattavien pukujen pino kasvaa tässä jatkuvasti. Viime vuoden puolelta Ilolehti ja Buffyn Halloweenasu odottavat molemmat kuvaajaa ja hankien korkeiden nietosten sulamista, ja epäilen että tuo Zessica nyt ihan oikeasti valmistuu tässä lähipäivinä myös. (Peruukki on siis ollut valmiina ja stailattuna peruukkipäässä puolentoista vuoden ajan :D) Jotenkin kuvaideoitakin alkaa putkalle päähän ihan uudella tavalla nyt kun aurinkoakin taas näkee ja tekisi mieli ottaa monet vanhatkin puvut uusintakuvautukseen. Ehkä tämä vois olla se vuosi kun oikeasti kaappaan itselleni pari valokuvaajaa ja käyn pukuvarastoani läpi. Ehkä.

Tämmöinen tosiaan oli tuo tiistai cosplayhommien osalta! Kirjoitushetki ja tämän julkaisu tapahtuvat nyt torstaina, kun eilen ei ollut mitään huvitusta istua koneella päikkäriaikoja. Tätä kirjoittaessa on sinolivarastoa täydennetty ja lippiskin löytyi eksoottisesta kaupasta nimeltä Tokmanni, joten Lucoan tekeminen jatkunee tänään iltaunien aikaan. 

Youtube on aivopessyt minun niin tehokkaasti, että meinasin jo kirjoitella jotain tilaamisesti ja isojen peukkujen laittamisesta jos tykkäsit päivityksestä, joten nyt taitaa olla luvassa parin päivän tauko noista vlogeista. Ehkä vaan jatkan Buffyn kertaamista ja sieltä uusien pukuideoiden bongaamista!

Toteemihahmoni askartelupöydän lampun päällä. Aina antamassa cosplayvoimaa!
  
Ilona